Reissussa kannattaa aina koittaa sovittaa johonkin väliin vierailu paikallisella salilla. Nyt kun lähdimme perheen kanssa lomalle Intiaan niin ensimmäinen homma lentolippujen varaamisen jälkeen oli Google-haku “Bjj New Delhi”. Tulokseksi tuli parikin salia, mikä on toki aika vähän kaupungin 25-miljoonaiseen väestöön nähden.
Aikataulujen vuoksi saliksi valikoitui Crosstrain Fight Club (http://www.crosstrain.in/) ja salin nimellä hakiessa sen perustajasta Siddharth Singhistä löytyi mielenkiintoinen haastattelu BJJ Eastern Europen sivulta (http://www.bjjee.com/…/brazilian-jiu-jitsu-in-india-siddha…/ )
Intiaan savuttaessa laitoin tekstarin Sidille, kuten paikalliset häntä kutsuvat ja kysyin sopiiko tulla treeneihin sekä salin tarkempaa osoitetta. Tervetuloa kuului vastaus osoitteen kera. Varmistin vielä, että treenit ovat mallia NoGi, kun pukua en reissuun pakannut. Sali löytyi pienen hakemisen jälkeen pienen punttisalin yläkerrasta.
Tilat oli aika vaatimattomat ainakin Ahjoon nähden, mutta toisaalta nujuamiseen ei kummoisia tarvita, isohko huone ja palapelitatamit lattialla riittää. Koutsina toimi paikallinen puoliammattilainen vapariukko Gaurav Gulliya (http://www.sherdog.com/fighter/Gaurav-Gulliya-141907) joka veti aika leppoisat, reilun tunnin treenit. Ainakin Delcion treeneihin tottuneena ei kunnon puolesta tarvitse pelätä oikeastaan millään salilla missään päin maailmaa, jos selviydyt niistä niin selviydyt missä tahansa muuallakin.
Treenien rakenne oli tuttu, nousujohteinen alkulämpö, tekniikka ja loppusparrit. Päivän tekniikkana oli giljotiinipuolustus alasviennilla ja Von Flue choke -lopetuksella. Tekniikkaosion lopuksi Gaurav pyysi minua opettamaan jonkun tekniikan. Kysyin muilta treenajilta mikä tuottaa vaikeuksia ja ensimmäinen vastaus oli mountista alta poispääseminen. Näytin oman suosikkini, Back door mount escapen, jonka idean treenaajat hiffasivatkin aika nopsasti. Ennen sparreja sovittiin vielä, että ei tehdä heel hookeja, mutta kaikki muut lukot ovat repertuaarissa mukana. Loppusparreissa painin ainoastaan Gauravin kanssa, joka napsi vapariukoille tyypillisesti jalkalukkoja aika näppärästi, varsinkin toe holdit tulivat tutuiksi. Salilla ei treenaa normaalisti naisia bjj:tä, mutta Hannankin mielestä sparrit meni mukavasti, ei oltu silkkihanskoilla liikenteessä, mutta ei myöskään runtattu voimalla.
Yleensäkin reissuilla oma paras/pahin Beast Mode kannattaa jättää kotiin, lomalla ollaan nauttimassa ja rentoutumassa. Treenien jälkeen tarjosin tietysti maksua treeneistä, josta suostuttelunkin jälkeen kieltäydyttiin kohteliaasti. Omaan kokemukseeni nojautuen tämä tuntuu olevan tapa yleensäkin, yhdet-kahdet treenit voi tulla nujuamaan maksutta. Kannattaa kuitenkin ihan kohteliaisuudesta tarjota maksua, noin 5-10€ paikallista valuuttaa per treenaaja on mielestäni sopiva taso.
Kaiken kaikkiaan tämäkin visiitti vieraalla salilla oli todella nasta idea. On kerta toisensa jälkeen aika uskomatonta huomata miten bjj-saleilla tapaa oikeastaan poikkeuksetta ystävällisiä, aitoja ihmisiä ja tuntee itsensä aidosti tervetulleeksi.
Suosittelen lämpimästi kaikille reissaaville mahduttamaan ainakin yhdet treenit reissun ohjelmaan. Ja sen mitä kielimuurin takia ei kenties ymmärretä puolin tai toisin voi aina näyttää tekemällä liikkeet käytännössä. BJJ:n tekniikat todella ovat universaaleja ja yhteistä puhuttua kieltä ei juurikaan tarvita.
Delhin terkuin,
Turkka ja Hanna
